Muistolauseet aiheesta metsä

“En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.”

“Et jättänyt meitä. Et ole vaiti. Olet lintujen laulu taivaalla. Olet kuiskaus metsän polulla. Olet henkäys rakkaittesi poskella. Muistosi säilyy aina.”

“Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella.”

“Järven rantoja laineet huuhtelee, puut hiljaa kuiskii, kuuntelee. Ei saavu soutaja venheelleen, ei lähde vesille verkoilleen.”

“Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.”

“Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.”

“Kaipaa tuttu polku rakkaan jalan astuntaa, tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.”

“Kera syksyn lehtien, lähdit isä kultainen.”

“Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Hän lähti kauneimmillaan kun kesä kukkaan aukes.”

“Kumpusi äärellä kuiskaa nyt kuusi: Kuuletko, on elo alkava uusi!”

“Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.”

“Laula lintu laulu kaunehin, kuiski tuuli hiljaa haudallas, kerro suru, kaipaus.”

“Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa. Sinnepä ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.”

“Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin.sinisen kuka ja kultaisen kesän maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.”

“Metsien ja järvien vaiheilla soi sävel suruinen. Jäi jälkeesi muistot kalliit, metsien väsymätön vaeltaja.”

“Missä meri kirkkaana hohtaa, minne aallot rantaan käy. Pitkin tyventä auringonsiltaa säteet viimeiset painuvat saarten ja metsän taa.”

“Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.”

“Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Soi lintujen laulussa kukkivat kunnaat ja varjoisat veet.”

“Oi jos nukkua saisin kerran kevätkukkien kätköhön, sulosuojahan Suomen armaan alle miettivän männikön.”

“Olen polkuni päässä tuhansista erään ja niitä täynnä on maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.”