Muistolauseet aiheesta luonto

“Aina ovat suru ja ilo, kuolema ja kauneus sisäkkäin, lepäävät toisissaan niin kuin koivujen latvat ja taivaan sini.”

“Ei haihdu ne muistot mi sinulta jäi, niill`tyyni on sija mun sielussain, ei kuihdu, ei kuole, ne kukkivat vaan, ja ruusuina seuraavat tuonelaan.”

“Ei mikään voi kuolla ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.”

“En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.”

“Et jättänyt meitä. Et ole vaiti. Olet lintujen laulu taivaalla. Olet kuiskaus metsän polulla. Olet henkäys rakkaittesi poskella. Muistosi säilyy aina.”

“Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella.”

“Hän oli taimi sun tarhassas ja varten taivasta luotu.”

“Ihminen ruohoa vaan tuulessa lentävä lehti kuihtuva kuolemaan.”

“Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.”

“Jäi jälkeen piha hiljainen, sen polut ja pensaat lintuineen. Ei poluilla enää kulkijaa, vain muistot siellä asustaa.”

“Jälkeesi jäi piha hiljainen, sen puut ja pensaat lintuineen, käy enkeli kanssasi nyt.”

“Järven rantoja laineet huuhtelee, puut hiljaa kuiskii, kuuntelee. Ei saavu soutaja venheelleen, ei lähde vesille verkoilleen.”

“Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.”

“Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.”

“Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeavat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.”

“Kaipaa tuttu polku rakkaan jalan astuntaa, tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.”

“Kera syksyn lehtien, lähdit isä kultainen.”

“Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Hän lähti kauneimmillaan kun kesä kukkaan aukes.”

“Kevät toi surun ja kyyneleet, pois vei rakkaamme väsyneen. Hän elämän saatosta poistui hiljaa, pois korjattiin sukumme vanhinta viljaa.”

“Kuin ehtymätön virran juoksu, kuin tuntematon tuulen tie, kuin kesäyössä kielon tuoksu, se tuokionsa tuo ja vie.”