Surulliset muistolauseet

“Aamuna kauniina syksyisen, emme tienneet se sinun on viimeinen.”

“Aikamme on lyhyt, syttyvä, sammuva kuin liekki.”

“Äiti, niin paljon jäi puhumatta, niin paljon sanomatta.”

“Äiti, sinua aina kaipaamme.”

“Askeleet pienet arkana käy, missä pappa, ei pappaa näy.”

“Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin.”

“Ei auttanut apu ihmisten ei rakkaus, rukous läheisten. Olit toivossa päästä viel’ kotihin kerran, mutt’ matkasi johti luo taivahan Herran.”

“Ei auttanut apu maallinen, ei rakkaus, rukous läheisten. Itkien kaipaamme hiljaa.”

“Ei ihmismieli ymmärtää voi, miksi niin viaton ja pieni otettiin pois. On kaipaus valtava, jota ei voi sanoin kuvailla.”

“Ei käynyt niin kuin luulin, elon polkumme erkani jo, eron kellojen soivan kuulin, meni pilveen aurinko.”

“Ei kotiimme keväiset kellot soita, on rakkaamme poissa, on raunioita.”

“Ei lähtöäs todeksi uskoa vois, niin äkisti lähdit sä luotamme pois. Vain muistot ja rakkaus jäljellä on, vain kaipaus suuri ja sammumaton.”

“Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä noutajan mukaan. Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois, juuri kun kesä kaunein ollut ois.”

“Ei sanoja löydy, ei taivu kieli - saamme muistoissa vain häntä mukana kuljettaa.”

“Ei syki enää sydän lämpöinen on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.”

“Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa meille niin läheinen.”

“Ei tunne tietänsä ihminen, elo on kuin haihtuva hetkinen.”

“Ei yllättäen, liian äkkiä kuitenkin tuli lähtösi iäinen. Ei auttanut apu ihmisten, ei rukous, rakkaus läheisten.”

“Elämässä on pakko luopua sekä vähästä, että paljosta. Mutta lopuksi on jäljellä vain jäähyväiset.”

“Elon polkuja kulkeissain, sua muistelen rakastain.”