Muistolauseet aiheesta taivas

“Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.”

“Aina ovat suru ja ilo, kuolema ja kauneus sisäkkäin, lepäävät toisissaan niin kuin koivujen latvat ja taivaan sini.”

“Äiti, minun täytyy jatkaa , joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä - siinä olen minäkin.”

“Äitinsä itkua kuullut ei, lempeä tuuli häntä vei. Valkeat taivaat kuiskivat: tulkaa enkelit kauneimmat.”

“Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä Sinuun me turvaudumme.”

“Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.”

“Ei auttanut apu ihmisten ei rakkaus, rukous läheisten. Olit toivossa päästä viel’ kotihin kerran, mutt’ matkasi johti luo taivahan Herran.”

“Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa.”

“Ei ollut lapsemme tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu ja siksi muuttikin taivaisiin.”

“Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, siksi lähti kotiin taivaisiin.”

“Ei pelkoa taivaassa, vain rauha ja ikuisuus.”

“Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.”

“Elämän päättyessä Jumala meidät sylissään taivaan kotiin kantaa.”

“Emme pyytäneet päiviä l, vaan hiljaa kutsuimme Taivaan Isää. Ota rakkaamme syliisi, taivaaseen kanna. Käsin hellin peittele, levätä anna.”

“En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.”

“En rakasta ystävääni ois halunnut antaa vielä pois. Nää terveiseni sinun luo taivaan sinilintu tuo: Vielä tavataan !”

“Enkelit valkoiset taivaassa tuolla, pitäkää äidistä hyvää huolta.”

“Eräänä yönä näin unta, että kuljin merenrannalla Herran kanssa. Taivaalla välkähteli kuvia elämästäni. Huomasin, että niissä kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa. Joskus jälkiä oli kahdet joskus vain yhdet. Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain yhdet jalanjäljet, ja sanoin: ” Herra, sinä lupasit kulkea Aina kanssani. Mikset sinä ollut rinnallani, kun tarvitsin sinua kipeimmin?” Herra vastasi: ”Niissä kohdissa, joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet, lapseni, minä kannoin sinua.”.”

“Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.”

“Et jättänyt meitä. Et ole vaiti. Olet lintujen laulu taivaalla. Olet kuiskaus metsän polulla. Olet henkäys rakkaittesi poskella. Muistosi säilyy aina.”