Muistolauseet aiheesta puutarha

“Ei haihdu ne muistot mi sinulta jäi, niill`tyyni on sija mun sielussain, ei kuihdu, ei kuole, ne kukkivat vaan, ja ruusuina seuraavat tuonelaan.”

“Ei kotiimme keväiset kellot soita, on rakkaamme poissa, on raunioita.”

“Ei pihalla enää kulkijaa, vain kodissa muistot asustaa. Me katsomme jälkiä kättesi töiden kiittäen, kaivaten, ikävöiden.”

“Hän oli taimi sun tarhassas ja varten taivasta luotu.”

“Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.”

“Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa, vaivoista vapahtaa surut, murheet lopettaa.”

“Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.”

“Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.”

“Ikuinen lepo pilvessä, lapsuuden maassa niityllä poutapilvien alla, lähellä kotia. Täältä en enää lähde - ikinä!”

“Jäi jälkeen piha hiljainen, sen polut ja pensaat lintuineen. Ei poluilla enää kulkijaa, vain muistot siellä asustaa.”

“Jälkeesi jäi piha hiljainen, sen puut ja pensaat lintuineen, käy enkeli kanssasi nyt.”

“Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni, hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa. Einari Vuorela.”

“Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.”

“Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeavat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.”

“Kesäiset puut humiskaa hiljaa, haudalla nukkujan. Hän lähti kauneimmillaan kun kesä kukkaan aukes.”

“Kun Luoja niittää kypsää viljaa, ovat tähkät viljan aitoa kultaa. Kimallus tähkien taivaalla tähtin loistaa, valaisten meille tietä kohti Luojan puutarhaa.”

“Lähti lentoon enkeli taivaan tuli luokse väsyneen sairaan. kosketti hiljaa posken nukkaa silitti hellästi hopeista tukkaa. Nosti siivelleen rakkaamme armaan viedäkseen hänet taivaan tarhaan.”

“Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää. Lapselle.”

“Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.”

“Maan multaan pienoisemme nyt rauhaan lasketaan, toivossa katselemme kuoleman voittajaan. Saa, Herra, turvissasi lapsemme levätä ja lunastettunasi autuuteen herätä. Inkeri Karvonen.”