Lohduttavat osanottolauseet ja surunvalitteluviestit

“Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan. Kyyneleet puhdistavat, muistot säilyvät.”

“Äiti, minun täytyy jatkaa , joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä - siinä olen minäkin.”

“Älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut.”

“Älä salpaa surua luotasi kun kaarisiltaa teet, ei mikään kauniimmin kimalla kuin puhtaat kyyneleet.”

“Älkää itkekö, sillä tapaatte hänet vielä pian.”

“Anna surun muuttua kauniiksi muistoksi.”

“Anna surun palaa sydämessä, anna kyynelten virrata. Kun mustat varjot väistyvät, näyttää kaikki entistä kirkkaammalta.”

“Autuaat ovat ne ihmiset, joilla on voimansa surussa.”

“Ei elämän arvo riipu sen pituudesta eikä ihmisen merkitystä mitata hänen saavutustensa määrällä. Lyhytkin elämä on kokonainen. Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.”

“Ei haihdu ne muistot mi sinulta jäi, niill`tyyni on sija mun sielussain, ei kuihdu, ei kuole, ne kukkivat vaan, ja ruusuina seuraavat tuonelaan.”

“Ei Herra jätä lastaan milloinkaan.”

“Ei mikään voi kuolla ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.”

“Ei ollut lapsemme tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu ja siksi muuttikin taivaisiin.”

“Ei ollut lapsonen tänne luotu, maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu, siksi lähti kotiin taivaisiin.”

“Ei riittänyt taito ihmisen, ei rakkaus, rukous läheisten, ei toiveesi halu elämään. Se tieto vain lohduttaa, on olosi nyt helpompaa.”

“Eivät katoa he, jotka sydämissämme elävät. Halki varjojen, unien, vuosien he hiljaa säilyvät meissä.”

“Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka muistetaan.”

“Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka muistetaan. Nukuit pois - muistot elää.”

“Elämän päättyessä Jumala meidät sylissään taivaan kotiin kantaa.”

“Eräänä yönä näin unta, että kuljin merenrannalla Herran kanssa. Taivaalla välkähteli kuvia elämästäni. Huomasin, että niissä kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa. Joskus jälkiä oli kahdet joskus vain yhdet. Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain yhdet jalanjäljet, ja sanoin: ” Herra, sinä lupasit kulkea Aina kanssani. Mikset sinä ollut rinnallani, kun tarvitsin sinua kipeimmin?” Herra vastasi: ”Niissä kohdissa, joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet, lapseni, minä kannoin sinua.”.”